Kalmarin Eero oli päässyt tietämään, että kihlapari hänen tyttärensä Tilda ja Herman Poikonen olivat lähteneet karkureissulle Amerikkaan. Eero Kalmari oli lähtenyt kiireesti hevosella kihlaparin perään. Hän oli tavoittanut heidät Karstulan lossilla. Mahtava Kalmarin talon isäntä oli ollut kovasti vastaan heidän seurustelustaan. Molemmat olivat tuolloin 19 vuotiaita, mutta seurustelunsa olivat aloittaneet jo 15 vuoden ikäisinä.

Hermannilla oli hyvä hevonen, mutta niin oli myös Kalmarin Eerollakin joka sai heidät kiinni Karstulan lossilla. Hän oli pyöräyttänyt heidän ympäri hevosellaan. Oli kysynyt mihinkäs ootte menossa! Amerikkaan ollaan menossa kuului pariskunnan vastaus. Olette alaikäisiä! Ette pääse Amerikkaan. Teillä ole passia enkä minä anna lupaa. Menemme sellaista reittiä mihin passia ei tarvita. Riuttasalmen lossilta pariskunta suuntasi kohti Myllymäkeä ja Kalmarin Eero ajoi perässä. Koko matkan oli maanitellut, että kääntykää takiasin, kääntykää takaisin. Matka jatkui kuitenkin Myllymäen asemalla saakka. Täällä Tildan isän Eero (Erik Kalmari entinen Piispanen) sai maaniteltua heidät palaamaan takaisin. Niin he päättivät kääntyä lopulta takaisin. Takaisin kääntyminen oli ollut jo päätöksensä tehneille kuin tervan juontia. Lupaukset lunastettiin ja Kalmarin talossa heille järjestettiin 14.6.1901 komiat häät, joita juhlistamaan oli häävieraille varattu tynnyrillinen konjakkia. Kalmarissa vierähti muutama vuosi jossa syntyi Aino. Sieltä he muuttivat 1904 Kalmarin talon torppaan Liepeelle josta 1917 Karstulan Vastingin Konttilaan.

Seisomassa liikkeenharjoittaja Ape Pälvimäki.

Keskustan Antti Mäkinen naisten keskellä.

Rovasti Toivo Hytönen

Osuuspankin ylintä päällystöä. OP:n hallinnosta Tauno Suomäki sekä pankinjohtajat Osmo Armas Autio ja Jukka Sakari Hietaniemi. Keskellä vanhempi konstaapeli Heikki Lahtinen

Poliisikonstaapeli Heikki Lahtinen. Mitallia kiinnittämässä Helena Honkonen puolisonsa Pekka Honkosen seuratessa tapahtumaa.

Aura Helena Saraste o.s. Vekara, Karstu. Krookkilan talon tytär.
Martti Veikko Pellervo Saraste rehtori, kouluneuvos, majuri, s. 10.2.1914 Viitasaari.

Aaro Antti Poikosen - Esterin veljen muistolle 1972

Sinä Aaro olet poissa. Olithan aina tyyni ja hiljainen, et valitellut sairauksia, vaikka olit jo pitkän ajan työkyvytön ja jouduit olemaan sairaanhoidossa pitkään ja usein kotona toipilaana väliajan. Olit talvisodasta asti sairas. Saithan siellä sellaisen tärähdyksen, että täytyi alkaa kaikki alusta, kuin pikkulapsen, puhumaan, kävelemään jne., mutta kannoit taakkasi yksin, et niistä valitellut toisille, et kotona etkä kylässä.

Olit myös sodassa mies paikallaan, pelkäämätön sotilas, teit sen velvollisuuden isänmaan parasta katsoen.
Ja olit myös mies kotikunnaalla, sopuisan luonteen omaava naapurien parissa. Hiljaisena ja nöyränä Jumalaan luottaen toivot poispääsyäsi tulevaan elämään. Kun viimeksi olin puhelinyhteydessä sairaalaan, olit heikko ja heikolla äänellä puhuit, se oli viimeinen kerta, kun kuulin äänesi.

Silloin puhuit poispääsystä, että eihän meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia. Se on varattu meille taivaassa ja sehän meidän jokaisen pitää muistaa eikä kiinnittää mieltämme maalliseen mannaan. Meidän pitää pyytää ja antaa sydämestämme anteeksi, sillä se on myöhäistä, kun viime hetkemme lyö, tähän auta meistä jokaista nöytymään. Kepeät mullat Aaro haudalla.

Pääsit sinne isän ja äidin viereen Karstulan kalmistoon.

Muistoasi siunaten Ester-sisko.

Tekla Piispanen ja Eino Palovesi

Tauno Suomäki ja Heikki Lahtinen